Saku Tuominen: Tulevaisuuden rekrytointi

Musiikin harrastaja haluaa tietyn kappaleen. Hän voi kuunnella tai ostaa sen verkosta. Tarvitaanko levykauppoja tai edes –yhtiöitä? Kulinaristi kaipaa luomulihaa. Suora yhteys tuottajaan riittää. Kuka kaipaa tukkuporrasta ja lähikauppaa?

Analogian siirto työmarkkinoille on väistämätöntä.

Yritys etsii työntekijää. Kun uudessa työkulttuurissa hakijat ovat valmiiksi profiloineet itsensä eri verkkopalveluissa, mikä on jatkossa työnvälitys- ja rekrytointiyritysten rooli, kuten vaikkapa… Businessliken?

– Entistäkin suurempi. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän väliaikaisratkaisuja, yllättävien toimenkuvien täyttämistä ja joustavuutta. Työelämä edellyttää uudenlaisia ratkaisuja ja hankkeita, joihin yrityksillä ei välttämättä oikein ole osaamista: Rekrytoinnin rooli tässä muutoksessa kasvaa, toteaa Saku Tuominen.

”Rekrytointiyritykset auttavat muutoksessa”

Kuten mille tahansa yritykselle, laakereille asettuminen merkitsee taantumista. Mutta mikäli skarppaaminen ja ydinlupauksen kirkastaminen onnistuu, rekrytointi- ja vuokratyöyritykset voivat toimia muutoksen airueina.

– Uusi työkulttuuri merkitsee kokeilua, testaamista ja hakemista niin työnantajilta kuin -tekijöiltä. Tässä tilanteessa tällaisilla yrityksillä on selvä markkinarako. Ne voivat auttaa mallien prototyypittämisessä ja designissa, rakenteiden testaamisessa ilman, että organisaatioiden olisi palkattava vakituista väkeä.

”Maailmaa muutetaan rohkeiden ideoiden avulla”

Vuonna 2009 perustamansa Idealist Groupin luovana johtajana Sakusta on sukeutunut työelämän ja erityisesti sen muuttamisen asiantuntija ja advokaattori. Kaiken muun ohella. Palettiin kuuluvat yhtä hyvin niin keittokirjat ja rock-kritiikit kuin koululaitoksen ja lähiöiden kohentaminen. Mukana on viipale vanhaakin elämää, sisällön tuottamista, mutta nyt tietenkin digitaalisena verkkoon ja mobiililaitteisiin.

Idealist Group ei siis niinkään ole perinteinen yritys, vaan ”alusta”, kuten Saku on filosofian ilmaissut. Ajatushautomo 2.0, jolta ponnistaa mihin milloinkin. Mutta ensin pitää löytää pulma.

– Mikäli tunnistamme ongelman, jonka ratkaisemiseen meillä voisi olla osaamista, mietimme perustammeko projektin tai firman – tai projektin, joka johtaa firmaan. Osa niistä on kannattavia, osa ei. Osa jää meille, toiset alkavat elää omaa elämäänsä, kiteyttää Saku eikä turhaan pelkää kyynikoiden vinoilua: ”Haluamme parantaa maailmaa rohkeiden ja äänekkäiden ideoiden avulla.”

Olennaista on työelämän näkeminen, ei vain työnä, vaan heijastumana yhteiskunnan kiihtyvästä muutoksesta. Toimisto ei ole vain toimisto, vaan mikrokosmos, johon vaikuttavat ja johon kiteytyvät kaikki isot trendit – teknologiset muutokset, koulutus ja yksilön oma rooli ja vastuu.

Ja juuri nyt, iso pyörä pyörii.

”Sukupolvien välinen kuilu työpaikoilla on historiallisen suuri”

”Sukupolvien välinen kuilu on historiallisen suuri – alle ja yli kolmikymppiset. Toiset ovat syntyneet analogiseen maailmaan, toiset digitaaliseen. Toisten ajattelutapa ja maailma on lineaarinen, toisilla syklinen. Televisio-ohjelmat alkavat toisilla kello 18.00, toisilla juuri silloin kun he haluavat. Erot ovat suurempia kuin ymmärrämme. Nuoret tulkitaan usein ylimielisiksi, mutta kyse on enemmän järkevyydestä, moderniudesta.”

Tässä myllerryksessä esimerkiksi kodin ja työpaikan välinen teknologinen asetelma on heittänyt häränpyllyä. Aiemmin ihmisillä oli siviilissä heikot vehkeet, mutta töissä pääsi nauttimaan viimeisimmistä sovelluksista. Nyt on toisinpäin. Firmojen infrastruktuuri on usein pudonnut kelkasta jo syntyessään. Kalenterit, pilvipalvelut ja kommunikointivälineet ovat vanhentuneita, mutta niitähän käytetään, kun ne kerran on isolla rahalla ulkoa hankittu. Parikymppisillä on sopeutumista.

Mutta kuilu ei näyttäydy vain teknologisena. Eroa on usein myös asenteessa.

Toisin kuin huolestuneiden setien ja tätien kuoro, Saku kuittaa puheet nuorten vätystelystä keski-ikäisen pullamössöporukan sönköttämiseksi. Alle kolmekymppiset ovat ahkeria, kansainvälisiä tavoitteellisia ja itsestään vastuuta ottavia. Ja – yllättävää kyllä – potkua on yhä enemmän myös yli viisikymppisissä. Ongelma olemme me keskelle kekkoslovakiaa syntyneet.

– Vaikea kategoria on ne vähän laiskistuneet, ei kovin paljon aikaansa seuraavat ihmiset, joilla on kova palkkapyyntö ja isot luulot itsestään. Jos asenne on se, että tätä teen, piste, niin hankalaksi menee.

”HR ja viestintä nostettava johtoryhmätasolle”

Mikä on sitten näiden trendien, teknologisen kehityksen ja sukupolvien välisten erojen, merkitys firmojen toiminnan organisoinnille? Saku Tuominen nostaa esille kaksi toisiinsa kytkeytyvää seikkaa.

– Ensinnäkin. HR, henkilöstöhallinto, kuten myös viestintä on nostettava ylätason strategisiksi asioiksi, johtoryhmätasolle. Ei riitä, että ne ovat väliportaan rutiinitoimintaa. Strategiaa siis tehdään HR:n kautta, mikä merkitsee sitä, että on osattava ennakoida millaisia ihmisiä tarvitaan.

Luonnollisesti, tästä on lyhyt matka rekrytointiin.

”Pelkällä pätevyydellä ei pärjää”

– On osattava tunnistaa briljantti osaaminen. Se vaatii työtä, herkkyyttä ja läsnäoloa. Parhaimmilla yrityksillä voisi olla tai he voisivat käyttää kykyjen etsijöitä, vähän NHL-tyyliin. Nämä noukkisivat ne helmet, jotka antavat todellista lisäarvoa. Markkinat jakautuvat. Parhaat hakijat nostavat itsensä esiin, muut jäävät nelosketjuun.

Entä kuinka valikoituu Idealist Groupin rosteri? – Minulle rekrytoijana ansioluettelolla ei ole mitään merkitystä. Tärkeämpää on asenne työtä ja elämää kohtaan ja jokin yllättävä elementti. Jos pitää valita pätevä tai sopiva, niin ehdottomasti sopiva. Pätevyyden oppii, sopivuuden kanssa on hankalampaa.

Haastattelu ja teksti: Pekka Vänttinen