Alf Rehn: Työyhteisö täynnä yrittäjiä
Professori Alf Rehnin mielestä yrittäjähenkisyys on järeä sana. Väärin käytettynä se voi tuottaa tuhoa mutta parhaimmillaan se kehittää työyhteisöä. Rekrytointi on aina hyvä mahdollisuus muutokseen.
Yrittäjähenkisyys on aikamme muotisanoja. Sitä viljellään ahkerasti rekrytointi-ilmoituksissa ja peräänkuulutetaan työpaikoilla. Åbo Akademin liiketaloustieteen professori, mediapersoona Alf Rehnin mukaan ongelmana on, että termillä tarkoitetaan milloin mitäkin:
– Yrittäjähenkisyys on huonosti määritelty ja laaja käsite. Siihen liitetään hienoja asioita kuten luovuus, riskinotto, innovatiivisuus, tekemisen ilo ja ahkeruus. Toisaalta unohdetaan se, että yrittäjät voivat olla myös esimerkiksi jääräpäitä, joiden on vaikea pärjätä toisten kanssa. Ja leipurin apulaisella on luonnollisesti vähän erilaiset mahdollisuudet olla yrittäjähenkinen kuin vaikkapa professorilla, joka voi puhua päivät pitkät ympäripyöreitä.
Rehnin mukaan työyhteisöissä pitäisikin käydä keskustelua siitä, mitä yrittäjähenkisyys tarkoittaa nimenomaan heillä. Yrittäjähenkisyyttä kannattaa korostaa yrityskulttuurissa harkitusti.
Rehn vilkaisee työhuoneensa ikkunasta ulos. Varsinais-suomalainen talvisää on kytketty jälleen loskavaihteelle ja räystäät tippuvat…
– Se on ihan ok, että työyhteisö, joka huoltaa lasteni koulut, on luova ja ahkera. Mutta enpä tiedä, haluanko, että se ottaa riskejä ja ajattelee, että kyllä ne lumet tippuvat sieltä katolta itsestäänkin jossakin vaiheessa alas.
Yksi askel kerrallaan
Entäpä sitten, jos kaikki haluavat perustaa oman yrityksen? Mistä vakiintuneille työnantajille löytyy hyviä työntekijöitä?
– Tuollainen huoli on ylimitoitettu. Kun kysyn opiskelijoiltani, että kuinka moni haluaa yrittäjäksi, niin aika harva käsi nousee. Suurin osa ajattelee, että mitä tuo horisee; heitä kiinnostaa hyvä duuni ja bonarit päälle.
Työn ja uran määritelmät ovat muuttuneet – mutta eivät Rehnin mielestä vielä riittävästi.
– Meidän pitäisi päästä totaalisesti pois mallista, että yksi työ, yksi ura ja Urho Kaleva Kekkonen. Nuorelle voisi olla ideaalia vaikkapa aloittaa jossakin firmassa, lähteä sitten yrittäjäksi ja siirtyä sitten taas toiseen firmaan. Joko–tai-ajattelutapa ei ole oikea vaan sekä–että. Myös yritysten pitäisi olla nykyistä valmiimpia ymmärtämään, että ihminen voi olla välillä firman mies ja välillä yrittäjä.
Esimerkiksi Rehnin poika miettii parhaillaan, mikä hänestä tulee isona.
– Olen sanonut, että kannattaa pohtia vain seuraavaa askelta. Sen lisäksi voi tehdä kartan asioista, joita haluaa elämänsä aikana kokeilla.
Johtaminen on visioita ja tunnetta
Rehn kritisoi ajatusta, että työpaikkojen pitäisi muuttua jotenkin nuoria houkuttelevammiksi.
– Se, että nuoret ovat muka jotenkin erikoisia ja erilaisia on pitkälti konsulttien luomaa hömppää. Nuoret ovat ehkä enemmän sosiaalisen median perään ja he voivat mieltää eri tavalla työajan käsitteen. Mutta muuten heitä kiinnostaa raha. Ja kaikki haluavat tehdä merkityksellistä työtä.
Työyhteisöjä pitäisi siis kehittää kokonaisuutena. Tässä riittää Rehnin mukaan valtavasti työtä. Tärkeintä on se, että työ koettaisiin merkitykselliseksi.
– Oleellista on, että ymmärrämme, miksi me teemme tätä työtä, mihin pyrimme ja mitä haluamme saada aikaan. Johtajilta vaaditaan tämän aikaansaamiseksi visiota, tunteen herättämistä sekä myös haastamista.
Fokus yrityksen edussa
Rehn korostaa, että hyvä työkulttuuri ei suinkaan tarkoita vain yhteistä tsemppaamista vaan myös avointa kritiikkiä kaikkiin suuntiin, kun sille on tarvetta. Fokus on yrityksen edussa – minkä voi kai senkin määritellä kuuluvan yrittäjähenkisyyteen.
– Suomalaiset ovat ylpeitä miehekkäästä Management by Perkele -johtamisesta. Tosiasiassa meillä on maailman kiltein työkulttuuri. Jos pomo joskus sanoo jotain, niin sitten mennään kädet nyrkissä kotiin ja potkaistaan kissaa.
Hänen mukaansa esimerkiksi Ruotsissa ja etenkin Tanskassa myös esimiehelle voi sanoa vastaan. Pomolle voi myös mennä sanomaan, jos hänen toiminnassaan on parannettavaa.
Rekrytointi on hyvä hetki muutokselle
Työyhteisön kehittämisessä juuri rekrytoinnilla on Rehnin mielestä oivallisia mahdollisuuksia.
– On sääli, miten rekrytointi nähdään joskus vain tehtävänä, jossa laitetaan laatikkoon sinne mukavasti mahtuva palanen. Usein ajatellaan liikaa esimerkiksi henkilökemioiden yhteensopivuutta ja valitaan joukkoon vaikkapa juuri sellainen samanlainen, vaalea pullea insinööri, joita työpaikka on jo täynnä.
Rekrytointi on Rehnin mukaan hyvä kohta tuoda työpaikalle uusia näkökulmia, tarvittavaa kitkaa ja särmää, jotka synnyttävät keskustelua ja uusia ideoita: muutosta. Monta maailmankuvaa on parempi kuin yksi maailmankuva. Samalla tarvitaan tietenkin myös ymmärrystä, toleranssia ja erilaisten mielipiteiden kunnioitusta.
– Mitäs jos porukkaan tuotaisiin vaikkapa rempseä maahanmuuttajanainen, joka ei arastele kertoa omia näkemyksiään ja joka ei kuuntele jatkuvia valituksia?
Ulkopuolinen kumppani näkee usein pidemmälle
Uusista näkökulmista voi Rehnin mielestä olla hyötyä myös itse rekrytointivaiheessa. Yritykset eivät välttämättä aina itse näe, mistä ne todellisuudessa hyötyisivät.
– Esimerkiksi oma työyhteisöni täällä Åbo Akademissa on niin suomenruotsalainen kuin voi olla, ehkä vain RKP:n puoluekokous vie voiton. Tämä on varmasti omituinen paikka. Täällä on paljon sellaista näkymätöntä hömppää, mitä me emme itse edes huomaa.
– Hyvä ulkopuolinen rekrytoija näkee mitä työyhteisö tarvitsee, mikä rikkoo totutut mallit ja luo samalla jotain uutta, Alf Rehn kiteyttää.
Alf Rehn on Åbo Akademin liiketaloustieteen professori, konsultti, kolumnisti, hallitusammattilainen ja start up -yrittäjien tukija, joka on kirjoittanut lukuisia kirjoja. Rehn on luennoinut ympäri maailmaa, ja puhunut parhaimmillaan yhdeksän tuntia perätysten, joukossa kaksi kahdenkymmenen minuutin taukoa. Neljän lapsen isä asuu puoliksi Suomessa ja puoleksi Tanskassa, ja kertoo lentävänsä enemmän kuin monet ammattilentäjät. Intohimoihin kuuluu myös gin, ja Rehn toimiikin gin-tislaamon neuvonantajana.
– Jos minulla ei ole yhtä aikaa 40 asiaa päällä, niin kyllästyn.
Teksti: Matti Välimäki